Ehkä jos kun

Morjens vaan kaikille saappaanheittäjille!

Toivottavasti kukaan ei ole luullut että olen unohtanut saappaanheiton, päinvastoin. Saappaanheiton kipinä palaa minussa yllättävän voimakkaana, mm. tieto siitä että ensikesänä pääsen saappaanheiton MM-kisoihin, ilahdutti kummasti.

Syksyn kohokohta oli kun olimme tuttavien kanssa Portugalin Algarvessa treenaamassa kaksiviikkoa, oma treenaaminen jäi lähinnä fyysikan kehittämisen asteelle pitkään jatkuneen olkapäävamman takia.

Ei mittään ihmeellisyyksiä muuten, toivotaan että pitoaine hyväksyttäisiin saappaanheitossa, se voisi auttaa monia jatkamaan harrastustaan.

Tauon jälkeen maistuu

Saappaanheitto. Kivasti käypi harrastukset käsikädessä, kun toista ei pysty tekemään voi sujuvasti vaihtaa toiseen. Tälläkertaa niin että keihäänheitosta huilitaan ja saappaanheitossa aloitellaan kautta. Tuli sitten keppiä tempastua ihan tosissaan ja jopa onnistui, keihäänheiton Suomalaisessa mekassa Pihtiputaan nurmelle tinttasin päälle 76m. Siitä sitten lähti alamäki joka on nyt päättymässä, olkapää tulehtui ilmeisesti ylirasituksen takia ja kädestä meni hermotus mutta voimat jäi. Elokuussa se oli sitten sillälailla että ei kyennyt heittämään mitään, turha siinä oli saapastakaan lähteä riuhtomaan.

pikkuhiljaa sitä on alkanut jo harjoittelemaan ensivuotta ajatellen, sanonta kuuluu “harjoittelu ei koskaan mene hukkaan”, cooperkin meni tasan 3000m.

Keväistä kohinaa

Terveiset kaikille lukijoille Teneriffan Playas de las americasista, loistavat säät kiidättivät minut lentoo yhdistetyllä loma/harjoitusmatkalla. Tätä kirjoittaessa olen toki jo kotiutunut ja tehnyt muutaman hyvän treenin. Suunnitelmat kesälle ovat selkiytyneet kovasti sitten viimekirjoituksen, tarkoitus olisi aktiivisesti yrittää heittää kesällä keihästä, kun siihen vielä kroppa antaa mahdollisuuden. Kolme viikkoa sitten lähdin aivan hermona Poriin heittämään SM-hallimitaleista keihäänheitossa, tavoite toki oli heittää oma ennätys hallissa, siitähän on jo 10vuotta melkein päivälleen. Niinhän siinä kävi, että heitto osui lähes nappiin, oma ennätys kirjataan nyt hallissa 65,47m, kerrottakoon että ennätys on Matti Nähellä yli 85m.

Nyt laitetaan kaikki voima kepin varteen unohtamatta saappaanheittoa, muutama kisa kesälle on jo sovittukin, tarkoitus olisi heittää harkitusti saapasta, vain vähän paremmissa karkeloissa ja treenata sitäkin enemmän. Ei sitä keppiääkän nyt 20 kisaa heitetä, homma voi jäädä kahteen kisaan koska kroppaa viedään nyt aika äärirajoilla.

Hyvää ja huonoa

Kivasti on talvenselkä kääntynyt kevättä kohti ja paljon on hikeä virrannut sitten viime kirjoituksen. Tämän viikon tavoite oli hiihtää Hyvinkäällä paikallinen hiihtokilpailu (20km) 1.20h, edellisen kerran 2002 hiihdin matkan 1.39h, hyvinhän siinä kävi vaikka olin sairastatellut neljä päivää. Alkais intoa olemaan niinkin paljon hiihdon suhteen, että muissakin massahiihdoissa voisi kokeilla rajojaan.

Asiasta saappaanheittoon: Saappaanheiton päätapahtuma Puolan MM kisat jäävät väliin tältä herralta, syynä ei ole rahapula eikä innostuksen hiipuminen vaan huono ajankohta. Pihtiputaan 40. keihäskarnevaalit pidetään samaan-aikaan. Talven hallikisoissa toki isketään kovasti, vaikka saappaita en ole nähnyt 3kk, sitäkin enemmän keihäitä. Pitikin ottaa jo aikaisemmin osaa MM kisojen ajankohtaan, en täysin allekirjoita sitä, että kisat pitää olla “kesäloma-aikaan”, koska tapahtuma kestää viisipäivää matkoineen. Parin lomapäivän pitäisi riittää kun yleensä ajankohta on viikonloppu. Sellaista se välillä on, aina ei aikataulut sovi.

Saappaanheiton niksinurkka.

Saappaanheiton niksinurkassa on tarkoitus näyttää uusille heittäjille harjoittelumalleja muihinkin olosuhteisiin kuin ulkona kesällä heitettäväksi.

1. videossa käsitellään paikaltaanheittämistä sisällä ja annetaan vinkkejä tehokkaampaan suoritukseen. Asiat ovat aivan perusasioita.

Kutsuja

Saappaanheittäjien kauden päättäjäiset kokouksineen ruokineen ovat ohi ja saapasvuosi 2009 virallisesti päätetty, voihan vielä innokkaimmat tänävuonna kisaillakin. Karmeesti onnitteluja kaikille heittäjille että olette olleet viemässä Suomalaista perinteistä lajia taas etiäpäin.
Saappaanheiton tulevaisuus näyttää ihan hyvälle, ei ole mitään esteitä miksi emme saisi lisää harrastajia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Täytyy kuitenkin muistaa että mitään ei synny kauniilla sanoilla ja kaavioilla, vaan tarvitaan niitä tekijöitä, niitä jotka haluavat viedä saappaanheittoa kohti jotain isompaa jotain mikä saisi meidät kaikki puhaltamaan yhteen hiileen.

Oma hommani etenee nyt kohti sydäntalvea täällä Riihimäen ja Lahden välillä kovasti valmennuksen ja oman harjoitteluni merkeissä, loppuajan saa upea avovaimoni Piia.

Toivotaan että pahaa possunuhaa ei tulisi kellekkään ja jokainen heittäjä saisi tehdä juuri niitäasioita kuin mieli tekisi.

Niin tuosta otsikon tekstistä sain tänään kaksi epävirallista kilpailukutsua toinen Raaheen ja toinen Rauman Lappiin, tässä kaksi paikkaa jossa saappaanheitto on saanut oman pesänsä, omassa päässäni sovin että ensikesänä varaan ajan molempiin, on erttäin hienoa päästä heittämään uusille paikkakunnille. Kiitos kutsusta.

SE ON SIINÄ

Eli kausi 2009 paketissa, mahtava kausi kaikenkaikkiaan, tuli heitettyä kaikkia heittovälineitä kilpailuissa, parhaana tuloksena ehdottomasti keihäänheiton 68,12m. Pitkä kausi alkoi jossain vaiheessa jo väsyttämään, mutta ensimmäistä kertaa sitten 2000 pystyin lopettamaan kauden aivan terveenä, tästä on hyvä jatkaa syksyä ja harjoittelua.

Toinen kausi on myös paketissa, työt meinaan loppui tällevuodelle. Nyt on aikaa puuhailla kaikenlaista samaa vanhaa kuin ennenkin, mutta hieman enempi.

Tulevaisuudessa tulee vidoita enempi näille sivuille ja havainnoillistetaan saappaanheittoa enemmän.

Kunto laskee?

Kyllähän se näkyy ja tuntuu kun on aloittanut heittokauden 10.4 ja vielä vaan heitetään, toissaviikon kisat kertoivat sen että alkaa olemaan talvilevon aika. Mutta mikäs tässä on vielä kolme kisaa heittäessä kun paikat tuntuvat ihan hyviltä, räjähtävyyttä ei vaan taida olla kuin parhaimillaan kesällä.

Saappaista täytyy sanoa että aikamoista shokkihoitoa olen saanut, kun Kokemäellä vedettiin lämpöisessä löysillä saappailla ja sen jälkeen alle 10 asteen kisat Jokelassa jo ennestään jäykillä saappailla, ei saanut mitenkään tunnetta kenkiin. Siksi erot voivat pomppailla kisojen välissä jopa kymmenen metriä.

Syksyn tuulia odotellessa

Muistan vuoden 2006 syksyn kun Jouni Viljanen heitti ME tuloksen, seurasin ennätysheittoa alastulopaikasta. Jounin heitto tippui nurmelle kun hiekkakenttä loppui, siinä mietin että noinkohan ikinä pystyisin itse heittämään yhtä pitkiä heittoja. Selkä oireili sinävuonna kovasti vaikka olin MM kisoissa Jounin jälkeen hopealla, syksyn tultua selän tilanne paheni ja Tuusulan mestarienkisat olivat kuin kruunu kaudelle, lähdin hammasta purren kotiin nuolemaan haavojani.

Nyt tuntuu aivan toiselle, selkä on täysin oireeton ja meininki tuntuu kiihtyvän, tässä on hyvää aikaa treenata ennen Järvenpään syyscupia ja mestarien kisaa. Toivottavasti sää suosisi ja heitto pelaisi samassa kisassa yhtäaikaa, odotukseni on korkkealla katsotaan miten käy.

Saappaanheiton luonne

Kylläpä pani mietteliääksi kun Viron Viljandissa heitto vaihteeksi kulki ja samalla selvisi että Maailancupin miestenkisan voitto on minun. Sitten asiaan, en aina ymmärrä itseäni heittäjänä ja kilpailijana, kroppa kertoo joskus että tänään voisi olla hyvä päivä, joskus taas ei odota mitään ja kulkee hienosti. Viroon lähtiessä takana oli Saksan kisan lievä olkapäävenähdys ja olo oli luottavaisen epävarma, tässä tapauksessa viikon heittolepo oli tehnyt hyvää. Samantyyppinen tapahtuma tuli vuonna 2000 viikkoa ennen 19v keihään SM kisoja, olkapää venähti kivuliaasti viikkoa ennen ja totaalinen heittolepo auttoi minut ennätykseeni. Heittotekniikka on myös mielenkiintoinen juttu kaikkine elimistön vireystiloineen, esim. ajoitus ei ole aina kohdallaan ja heitto noin yleisesti on hakemista ja kuudesta heitosta ehkä kaksi on kohdallaan, ajoitus taas vaikuttaa rentoon ja rähähtävään vetoon joka vaikuttaa saappaanlähtökulmaan joka taas…
Pohtiikohan heittäjät tälläisiä asoita, varmaan jossain alitajunnassa voipi pyöriä?

Sitten vielä harjoittelun osuus edellämainittuihin asioihin, joku voisi ajatella että mitä tuo kaveri hourii, mutta minulla tämmöiset asiat ovat arkipäivää mm. omassa valmennustyössäni, tiedä tuota olisiko tämmöisten asioitten läpikäyminen tuonut suomelle Berliinistä keihäsmitalin. Tietenkään kisassa ei tämmöisiä pidä ajatella vaan harjoittelussa pitäisi huomioida ja harjoitella tämmöisiä kysymyksiä. esim käytännössä miettiä hyvän ja huonon harjoituksen eroja.

Ensi lauantaina pääsee pitkän tauon jälkeen heittämään kaipaamiani huippukisoja huippuheittäjiä vastaan, siellä syttyy jos missä, toivottavasti en stressaa liikkaa ja saan kaikki ulos koneesta teknisesti hyvien heittojen muodossa. Vaikka sitä kuinka moni on sanonut “että älä mieti kisoja etukäteen lataat vain yli” tämä poika pohtii ja lataa joskus se vielä nasahtaa kohdalleni isommissakin kisoissa.

Jos vielä tekisi pienen analyysin minun tavastani miettiä kisoja, se tapahtuu hyvin pitkälle edellisen viikon harjoituksia suunnittelemalla ja tekemällä, sitten käyn kisaa läpi miten valmistaudun montako lämmittelyheittoa heitän, jos tuntuu hyvälle en heitä montaa, jos huonolle hion heittoa vähän, fyysiselle ololle ei voi kisapaikalla enää mitään. Tämä kaikki siksi että harrastukseni on saappaanheitto.