Anttien ja Mattien nimiperinne

Ajastaikoja sitten Anttien ja Mattien suvun esi-antti, nimeltään ehkä Pousa, kuokki tai pojillaan kuokitutti pellot Kiikassa viljavalle savimaalle Kokemäenjoen pohjoisrantaan. Kiikan Kinnarlan kylässä, jota mäeltä hallinnoi kylmillään oleva työväentalo, mäen alapuolella aaltoilee peltoaukea kohti Pohjois-Satakuntaa pitkin Pohjanmaantien vartta, ja sen äärellä on Poussan talo.  Peltojen takaa alkaa haja-asutettu erämaa, jota jatkuu Etelä-Pohjanmaalle saakka.

Poussalla isännät olivat sukupolvesta toiseen Antti Antinpoikia, Antti Matinpoikia, Matti Antinpoikia tai Matti Matinpoikia. Talossa oli tapana antaa vanhimmalle pojalle nimeksi Antti ja toiseksi vanhimmalle pojalle Matti.  Jos Antista ei syystä tai toisesta tullut isäntää, niin Matti oli varaisäntä. Vastaavaa talon lapsien nimeämisperintöä en tiedä muissa satakuntalaisissa taloheimoissa, vaikka sellainen saattaa olla. Tyrvään vanhimmassa säilyneessä rippikirjassa vuonna 1693 Pousalla (myöhemmin Poussa) isäntävuorossa oli Matinpoika Matti.

Entisaikoihin kiikkalaisissa taloissa eli rinnan monta sukupolvea,  niin tyttöjä kuin poikia,  ja ahdasta heille meinasi tulla. Onneksi asutettavana oli pohjoinen erämaa. Tyrvään seudulta käsin ensimmäiset asukkaansa saivat historiatietojen mukaan niin Etelä-Pohjanmaa kuin lähes koko kanta-asutuksensa siinä välissä Pohjois-Satakunnassa sijaitseva Kiikoisten erämaapitäjä.

 Anttien ja Mattien talossa Antteja ja Matteja oli pahimmillaan monta: Antilla ja Matilla oli yleensä muiden lasten lisäksi Antti ja Matti-nimiset pojat ja näillä taas Antti ja Matti-nimiset pikkupojat.  Vanhan Antin hallitessa isäntäylijäämää helpottamaan perustettiin 1700-luvulla ensiksi Mattila, sitten  Yli-Mattila ja Ala-Mattila, ja vielä Anttilan ja Mattilan torpat. Ne sijaitsivat 15 kilometriä päätalosta pohjoiseen, Syväjärven rannalla, parin kilometrin päässä nykyisestä Kiikoisten rajasta. Anttilassa ja Mattilassa nimeämisperinne jatkui:  isännät olivat joko Antteja tai Matteja, samoin pojat.

Onneksi korpea vielä riitti, vaikka oli raivattava Kokemäenjoen rannan talollisen näkökulmasta perämetsiä. Poussa perusti  Perämaan torpan, jonka isäntien tai lasten nimissä ei, kumma kyllä, näy yhtään Anttia ja Mattia. He lienevät siis, ainakin henkisesti, eri sukua.  Myöhemmin rippikirjojen valossa nousee 1800-luvun alussa kuin historian tyhjästä Perähuhdan talo kauas pohjoiseen Poussan vanhoista maista Kiikoisten puolelle. Sen ensimmäinen isäntä oli isoisäni isoisä Matti, jonka syntymävuoden pappi on kirkonkirjoissa peittänyt paksulla mustetahralla.

Sukunimeni kantaisä  Antti Matinpoika syntyy Perähuhdassa vuonna 1832.  Hän peruuttaa  Kiikoisista Kiikan puolelle vuonna 1862 ja alkaa raivata Kiikan ja Kauvatsan välistä isoa korpea Anttilan rajanaapurina. Aluksi hän rakentaa valloituksensa keskelle riihen. Antti Matinpojan vanhin poika Antti Antinpoika on syntynyt jo 1861 ja esikoistytär Josefina (Viinu) 1860.  Isokorpi on siitä lähtien torpparivapautukseen asti Poussan torppa.

Isonkorven Antin rakentaessa korpi-imperiumiaan eletään Kiikan pohjoisosassa varsinaista  isoanttien aikaa, eikä mateilla paljon ole sanansijaa. Anttilaa, Mattilaa ja Isokorpea isännöivät Antit. Myös Poussan isäntä  Antti Matinpoika on syntynyt samana vuonna kuin Isonkorven Antti Matinpoika.

Isoisäni Matti Antinpoika on korven veljeksistä nuorin. Pinnallisesti katsoen häneen näyttää  Anttien ja Mattien nimiperinne katkenneen, mutta Matti isännöikin naapuritaloa Palmia ja isäni aikana Isokorven talo taas siirtyi meille. Isonkorven nykyisen isännän nimi on Esko Antero ja minun, nuoren isännän, nimi on Jari Antero. Anttius meillä on ikään kuin piilotettuna, kakkosnimessä.

isokorven_talo

Antti Matinpojan perustamasta Isonkorven talosta alkoi Isokorpi-sukunimen historia. Talo on ryhdikkäästi pystyssä vaikka sitä ei ole asuttu liki neljäänkymmeneen vuoteen.

2 Comments

  1. Minna Perähuhta
    Posted 20.11.2011 at 22:58:59 | Permalink

    Kiikoisten Perähuhdan torpan myöhempien vaiheiden jälkeläiseltä terveiset. Minna P.

  2. Jari Isokorpi
    Posted 22.11.2011 at 16:30:56 | Permalink

    Onneksi olkoon Minna! Kannat raivaajanimeä, jonka edustajia väestörekisterin mukaan on enää seitsemän jäljellä. Kun sukunimi on Perähuhta, voi olettaa, että jäljet johtavat Kiikoisiin ja Perähuhdan torppaan, jonka ensimmäisenä torpparina ja oletettavana uudisraivaajana esiintyy Hussanojan Erkin poika Matti suunnilleen 1840-luvulta lähtien. Matin isä Erkki puolestaan oli alunperin Kulkin Tuomaksen poika Kauvatsalta, Sääksjärven rannalta. Yhteistä asutus-, kulttuuri- ja ehkä geneettistäkin historiaa sinulla ja minulla siis!

One Trackback

  1. [...] Anttien ja Mattien nimiperinteessä vaivaa aloittelijalle anteeksi annettava tiedon puute, joka korjautui seurakuntien arkistoja kaivamalla.  Blogikirjoitus oli siis mitä asiantuntemattomin mutta kannusti tutkimaan eri sukujani lisää. Työssä auttoi serkkuni, joka on Sastamalan sukututkijoiden puheenjohtaja sekä eräs tyrvääläisten sukujen tutkijatar, joka paljastui etäiseksi sukulaistytöksi. Oman suvun historian tuntemus on ihmiselle omaisuutta arvokkaampaa, koska sukuperimä vaikuttaa ratkaisevasti elämään. Mitä paremmin sukunsa historian tuntee, sitä enemmän geenejään voi käyttää hyväksi, koska voi valita, mitä sukunsa ominaisuutta milloinkin hyödyntää. Ihminen ei ole ajopuu.  Ehkä minäkin eläkepäivinä hankin mammonani pilkkalaulujen esittäjänä. Kylä mää voin semmottia tehrä ko mää oon nin söpö! [...]

Post a Comment

Your email is never shared.