Pessimistinen yksinpuhelu

Turhuuksien turhuus. Kaikki on turhaa. Aurinko on pois. Sanokaa minun sanoneen, ei se koskaan enää nouse. Isä aurinkoinen nousee.  Optimismi on lapsellista, typerää, itsepetosta. Maailma on kylmä paikka. Ja kylmemmäksi se tulee. Ikuiseksi,  jäiseksi, pimeäksi ryssän helvetiksi. Ei ilmasto lämpene. Se jäätyy. On turha mitään yrittää. Hullukin tietää, ettei se kannata!

Ihmiset on pois klubista. Joku  sanoo, että se johtuu Bresnevistä. Sanokaa minun sanoneen, että johtuisikin. Bresnev oli hieno mies, Staliniin verrattuna. Mutta Bresnev on kuollut. Stalin elää. Ja kun Stalin elää, ihmiset on nirhattu, henkisesti, hiljaisiksi, kuolleiksi, kukin vuorollaan. Täällä saappaanheittäjien tyhjässä maassa Pohjois-Korea voi hyvin ja kasvattaa suosiotaan. Yksi toisensa jälkeen sulkeutuu. Kaikki ihmisrauniot odottavat mykkinä hirttoa Pohjois-Korean klubissa ja kuka missäkin, omissa oloissaan. Siihen klubiin kirjoittaa vain Stalin. Pikkuhitlerit nöyristelevät ja tekevät natsitervehdyksiä. Josef listaa nimiä: likvidoidaan!

Sanokaa minun sanoneen, saapasuudistusta ei tule. Koppuralla heitetään. Ikuisesti. Kuka heittää. Ihmiset sulkeutuvat. Täällä saappaanheittäjien tyhjässä maassa, ryssän helvetissä liitokoppura lentää ilman liitoa ja iloa.  Ei voi vähempää kiinnostaa.

Josef haluaa poistaa huonon ilmapiirin esteet ja ilmiantokirjeitä selatessaan julistaa: Valhe on totuus. Tekaistujen ilmiantojen tekijät kirkuvat kuorossa: Jossu puhuu asiaa! Kunnialliset saavat jokainen uuden synkän elämäntarinan, joka muuttaa heidät yksi toisensa jälkeen epäihmisiksi, joiden ihmisarvo viedään ja heidät henkisesti nirhataan.

Komerossa on pimeää. Katossa palaa sähkövalo. Otsalleni tippuu kylmää nestettä. Pikkuhitlerit ulkona huutavat: Stalin Suomen Saappaanheittoliiton hallitukseen niin jo alkaa tapahtua. Valhe on totuus!

Suomalaisen shamaanin on välillä masennuttava. Vajottava maan alle. Manalaan. Sen keskitysleireihin. Ja vielä syvemmälle. Maisteltava välillä kärpässientä, jotta jaksaisi kaamoksen pohjaan asti. Kun sieltä nousee, on uudestisyntynyt ja täynnä toimintatarmoa.

Opiskelukaverini Hannu Saha teki hienoja tulkintoja Yrjö Jylhän runoudesta 1970-luvulla. Jylhän, tuon pelottoman Taipaleen luutnantin mieliharraste oli urheilu- ja sotarunouden ohella itsetuhorunous.

3 Comments

  1. Pirjo I
    Posted 05.12.2010 at 11:36:00 | Permalink

    Kauhulla seurasin sivusta tämän kirjoituksen syntyä lauantaipäivänä. Tajusin, että Saapassissi kirjoittaa itseään nyt kaamosmasennuksen aiheuttamasta kuilusta ulos ja sisälläni uskoin, että loppu on onnellinen. Teksti oli niin rankkaa, että oli turha yrittää kommentoida normaaliin tyylini ”Voisikohan tuon sanoa vähän loivemmin?”. Teksti on onneksi vain äärimmilleen kärjistetty allegoria, suorastaan manaus ihmisen matkasta kohti kuilun pohjaa vakaassa uskossa, että sieltä ponnahtaisi uudestisyntyneenä ulos. Kirjoituksen valmistuttua Saapassissi oli taas sielultaan tasapainossa, kuten Heittäjien klubin lauantai-illan keskusteluista voi todeta.

  2. Posted 05.12.2010 at 15:02:18 | Permalink

    Inspiraation blogiin antoi Lauri Hätälän suomalaista synkkyyttä pohdiskeleva runo ja siitä virinnyt kysymys: miten on mahdollista, että kylmässä ja pimeässä pohjoisessa elää synkkä tuleen tuijottava maailman onnellisin kansa? Onko mahdollista, että tietoisella synkkyyteen pohjalle vaipumisella on tehokas puhdistava ja tervehdyttävä vaikutus ja shamaanien loitsimat manalanmatkat käyvät jopa ryhmäterapiasta, koska väki matkaa syvälle loitsujen mukana? Kun manalasta nousee ylös, niin mikään ei enää kovin paljon pelota, ihminen on kuin uudestisyntynyt. Antiikin kreikkalaiset käyttivät tuon sukuisesta ilmiöstä nimeä katharsis (puhdistus). Kiehtovaa ilmiötä tutkiakseni lähetin roolipersoonan Saapassissin tuolle vaarojen täyteiselle matkalle, josta välttämättä ei ole paluuta.

    Aineistoa loitsusanoihin sain ehkä hieman tiedostamatta kirjallisuudesta. Loitsun nimi Pessimistinen yksinpuhelu tulee Olavi Paavolaiselta (Synkkä yksinpuhelu). Loitsun kaiken turhuudeksi toteavat alkulauseet tulevat Raamatun Salomonin kirjasta. Siitä siirrytään keveästi Juice Leskiseen (Isä aurinkoinen nousee – musta aurinko nousee) ja Vili Rantasen kautta (maailma on kylmä paikka) Veltto-Virtaseen (Uusi jääkausi uhkaa). Kunniamaininnan ja kiitoksen ansaitsee myös Sofi Oksasen kiitetty ja palkittu kirja Puhdistus, joka elävästi lähetti maailman lukijat virolaisten heimoveljiemme mukana stalininaikaiselle manalanmatkalle. Loitsun voimakkain manaus ”Valhe on totuus” tulee Vladimir Visotskilta, joka eli keskellä stalinismin lievempää versiota, bresneviläisyyttä. Lievempiä viitteitä loitsu sisältää myös Jean Paul Sartren(Inho) ja Nietchen tuotantoon.

    Palaan vielä hieman Valhe on totuus – teemaan ja sen nykyaikaiseen yhtymäkohtaan. Trollaus – nettikulttuurin pimeä puoli – antaa viitteitä siitä, että stalinistisen koneiston käyttämät hivuttavat ja todellisuuden rajoja siirtelevät keinot elävät ja voivat hyvin. Kun ihmiset saadaan kiihdytettyä, stalinismi tarttuu. Stalinismin vastalääke on demokraattisesti ajattelevien ihmisten syvä inho ja liittoutuminen stalinistisia keinoja käyttäviä vastaan.

    Lopputuloksena toteaisin, että manalan matkoja kannattaa tehdä harvakseen. Siellä ei kannata asua.

  3. Saapasnainen
    Posted 05.12.2010 at 15:45:48 | Permalink

    Loistavaa, suorastaan shamanistista manausta, puhdistautumista, analyysiä!

    Tämä suomalaisuuden ylistys saattaisi sopia kuvitukseksi ;-)

    http://www.youtube.com/watch?v=GyJ_6epH2SY

Post a Comment

Your email is never shared.