Huh, sarvikuonoja? Täälläkö?

Saapasnainen on kuullut joskus sanonnan, että Suomi olisi sarvikuonojen maa. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Olisikohan näissä viimeviikkojen Saappaanheittoliiton päätöksissä ja niiden tekotavassa jotakin sellaista, joka avaisi tuotakin lausepartta?

Nojoo, sitäkin Saapasnainen on pähkinyt, että missähän Suomen Saappaanheittoliiton hallituksen kokouspöytäkirja 14.12.2013 pidetystä kokouksesta mahtaa luurata? Kiinnostaisi nähdä kokouksen sisältöä, kulkua, ja ketkä olivat tekemässä tuota historiallista päätöstä erota IBTAsta. Minkähänlaisen tietämyksen perusteella itse kukin muodosti mielipiteensä, oliko kokous ihan aikuisten oikeasti yksimielinen?

No, kun ei tarkempaa tietoa ole, ehkä voi leikitellä vaikkapa ajatuksella, että vanha hallitus halusi tehdä viime metreillään jotakin sellaista, mistä se muistetaan. Tai ainakin jotkut siellä istuneet. Eikä sen väliä, vaikka tanner tömisee ja aitaa kaatuu…

Onneksi kautensa juuri aloittaneessa uudessa hallituksessa on mukana myös saapastouhuissa pitkään toimineita, kokeneita henkilöitä. Ettei hakattaisi päätä seinään kerta toisensa jälkeen. Toivotaan, että myös vähemmän saapaskokemusta omaavilta löytyy viisautta, malttia ja harkintaa, niin saapaskansan ei tarvitsisi ihmetellä äkkipikaisia ja tempoilevia päätöksiä. Toivottavasti uusi hallitus oikeasti toteuttaa tätä periaatetta, jonka sekä vanhassa että uudessa hallituksessa toimiva henkilö on ilmoille lausunut: ”Suomen liitto ei halua toimia mielivaltaisesti tai olla mukana mielivaltaisesti toimivassa organisaatiossa.” Kukin voi itse arvioida, miten hyvin tuo toteutui viime vuonna.

Kun vanha hallitus – vielä sen turvin, että piteli vallan kahvasta viimeisiä päiviään – teki päätöksen erota IBTAsta, ihan yhtä hyvin kautensa nyt aloittanut uusi hallitus voi tehdä päätöksen liittyä takaisin IBTAan. Toivotaan, että asia on heti ensimmäisen kokouksen asialistalla, ja liittyminen takaisin tapahtuu sutjakkaasti. Niin voisi saappaanheiton yksi lukumääräisesti suurimmista heittäjäsuvuistakin olla edelleen mukana myös Suomen Saappaanheittoliiton kisoissa ja touhuissa.

Uusi vuosi alkaa hauskasti, ennustaakohan samanlaista meininkiä koko vuodeksi: Korson Kaiun 18.1.2014 järjestämiksi ilmoitetuissa Siltamäen talviheitoissa kisasaappaiksi ilmoitetaan Isäntä- ja Siili-saappaat.  Kisat ovat siis Suomen Saappaanheittoliiton päätösten vastaiset, mutta IBTAn mukaiset.  Tilanne on mielenkiintoinen. Onko se tulkittava sekä Korson Kaiun kisatoimihenkilön että Suomen Saappaanheittoliiton sihteerin ja hallituksen jäsenen Eija Isakssonin kannanotoksi Suomen Saappaanheittoliiton tuoreisiin ”yksimielisiin” päätöksiin? Eivätkö Suomen Saappaanheittoliiton päätökset olleetkaan sellaisia, että niitä kannattaa noudattaa? Vai onko tässä nähtävissä peräti jotakin mielivaltaista :-D

Äkkijyrkkä päätös, että Isäntä olisi ainoa hyväksyttävä heittoväline tänä vuonna, on hämmentävä. Mm. siitä syystä, ettei lapsille sopivaa Isäntä-kokoa ole edes olemassa. Tuskin kukaan vielä edes omistaa Isäntä-saapasta, saatikka olisi voinut sillä harjoitella – Siilillä sitä vastoin useimmat heittäjät pystyvät heittämään tottuneesti vaikka unissaan. Veitsellä leikaten, kuin pikaistuksissaan toteutetut jyrkkyys ja ehdottomuus kavahduttavat. Parempi olisi uudistaa lajia viisaasti, lajia eteenpäin vievästi ja heittäjiä palvelevalla tavalla.

Kisasaappaista Saapasnainen on sitä mieltä, että ilman muuta paras ratkaisu olisi, että ainakin vuosi 2014 olisi ns. siirtymävuosi, jolloin vanha Siili olisi uuden saappaan rinnalla virallinen heittosaapas ja tarjolla kaikissa kisoissa. Tuskin on siitä kiinni, etteikö Siiliä, myös naisten kokoa, olisi sen verran vielä eri paikoissa jäljellä, etteikö harjoittelu ja kilpailu lainkaan onnistuisi. Omalle rakkaalle kilpakumppanilleni Merja A:lle, joka klubilla kipuili harjoitussaappaan puutetta, ilmoitan täten, että minulla on pari ylimääräistä vasemman jalan mustaa Siiliä – ilman muuta lahjoitan sinulle yhden, jos tarvitset :-) Käyttämäni oikean jalan Siilit alkavat olla kohta finaalissa, mutta uskon, että pärjään niillä keposesti vielä vuoden tai parikin, koska harjoittelen niin vähän :-D

Ja kyllähän me vähänkään pidempään saapastouhuissa mukana olleet muistamme niitä aikoja, kun samassa kisassa oli 3-4 erimerkkistä heittosaapasta. Eikä siitä ole edes niin hirveän kauan: vielä vuonna 2008 hyväksyttyjä heittovälineitä olivat Sulman, Siili ja Kontio (kansainvälisissä kilpailuissa ainoastaan Siili). Vuonna 2007 hyväksyttyjä heittovälineitä oli jopa neljää eri merkkiä: Sulman, Siili, Kuru ja Kontio. Vuosina 2004, 2005 ja 2006 hyväksyttyjä heittovälineitä olivat Sulman, Kuru ja Kontio. Eikä se mitään niiiiin ihmeellistä ollut, etteikö vuonna 2014 voisi virallisina heittosaappaina olla esim. kahta eri merkkiä samassa kisassa, eihän? Vasta vuodesta 2009 alkaen Siili tuli ainoaksi hyväksytyksi välineeksi. Olisikohan niin, että tuona vuonna tai myöhemmin saappaanheittoon mukaan tulleiden on vaikea tottua ajatukseen useammasta heittovälineestä?

Joku taisi oudoksua myös sitä, että arvokisajärjestäjänä olisi joku muu kuin saappaanheittäjäseura. Ei tarvitse mennä kuin vajaa kaksi kuukautta taaksepäin, kun Mutalan Riento järjesti saappaanheiton SM-hallikisat, vaikkei kyseisestä seurasta ole ollut kisoissa yhtään ainutta saappaanheittäjää noin viiteen vuoteen, eikä sitäkään aiemmin kuin muutama satunnainen harrastekokeilija. Siitä huolimatta järjestivät kisat ihan hyvin, kiitos heille! Eikä MM- ja SM-kisat lukuisia kertoja järjestäneestä Kinnulan Kimmoistakaan ole vuosien saatossa montaa saappaanheittäjää ollut, mutta ikimuistoisen hienoja kisoja on seura järjestänyt.

Saapasnainen odottelee mielenkiinnolla, mitä tämä vuosi tuokaan tullessansa, ja toivottaa viisaita päätöksiä alkaneelle vuodelle!

2 Comments

  1. Eija Isaksson
    Posted 05.01.2014 at 21:16 | Permalink

    Hei Saapasnainen, tuo kyseinen 14.12.2013 kokouksen pöytäkirja on viety kokousblogiin. Kirjoitan Klubille pidemmän vastauksen.

  2. Saapasnainen
    Posted 05.01.2014 at 21:32 | Permalink

    Hienoa, äsken se ei vielä ollut. Nopeasti reagoitu :-)