Joensuusta Kalajoelle

Huh huikeita SM-hallikisoja Joensuussa! Tulostaso aivan huippua ja muutenkin yleiskuva kisoista hyvä. Ennätyksiä tehtiin hurja määrä: kahdeksan hallimaailmanennätystä, lisäksi yksi suomen- ja yksi ruotsinennätys.

Hallimaailmanennätykset Joensuun SM-hallikoissa 9.11.2013:

Naiset yleinen Sari Kieloaho Rautavaaran Isku 45,70
N35 Sari Kieloaho Rautavaaran Isku 45,70
N45 Pirjo Saukkonen Leppävirran Urheilijat 38,40
N50 Teija Rosenqvist Viitasaaren Viesti 30,29
M60 Tapani Kananen Urheiluseura Savon Saapas Ry 49,12
M65 Pentti Montonen Ristiinan Urheilijat 44,90
M80 Pentti Vänni Ikaalinen (ei seuraa) 28,23
M45-joukkue Keski-Uudenmaan Heittourheilijat (Harri Parviainen, Esa Ypyä, Jari Nuutinen) 144,47

Lisäksi suomenennätys: T16 Milla Koski-Vähälä Rannikon Skorpionit 37,31
Ja ruotsinennätys: N60 Valma Hämäläinen Stockholm (ei seuraa) 29,80

Henkilökohtaisia ennätyksiä tehtiin myös huikeat määrät. Saapasnainen laskeskeli, että miesten puolella olisi 27 henkilökohtaisen halliennätyksensä tehnyttä, ja naisten puolella 16. Lukuisat heittäjät tekivät, ulkokentät mukaan lukien, myös koko vuoden parhaan tuloksensa hallissa! Mm. Sari Kieloaho, joka valtasi vuoden viimeisessä kisassa rankingin kärkipaikan. Miettikää nyt – halliheitolla! Ei ole tainnut monena vuonna käydä niin, että hallitulos on piikkipaikalla.

Myös miesten yleinen sarja oli kovatasoinen ja jännittävä, kaikki kolme mitalistia – Pasi Kuusinen, Jari Myllykangas ja Jukka Saaranen – heittivät 33 sentin sisään tehden omat halliennätyksensä ja vieden kaikkien aikojen hallirankingin sijat 2, 3 ja 4. Hallimaailmanennätys jäi vajaan metrin päähän. Tässä Jukka Saarasen tyylinäyte: pronssiheitto 58,06.

 

Saapasnaisen suomenmestaruudet sekä henkilökohtaisessa ikäsarjassa että N45-joukkueessa tulivat ehkä liiankin vähäisellä ponnistelulla, mutta sitten isojysäys – hallimaailmanennätys N50-sarjassa – teetätti jo hieman enemmän töitä. Pidempikin heitto olisi ollut ihan realistinen ja suorastaan tarjottimella, mutta nyt ei vaan ollut niin ison kalan aika tärpätä. Eivätkä heitto-olosuhteetkaan täydellistä onnistumista suosineet. B-sektorin heittoalustan sijoitus ihmetytti montaa muutakin veteraaninaista. Miksi juuri kriittinen paikka, viimeinen vajaa metri heittoviivaan, oli sijoitettu liukkaalle alueelle, novotanin ulkopuolelle ja vinottain juoksuradan viivoihin ja ruohokentän reunaan nähden?

 

Liukastumisen ja kaatumisen pelko takaraivossa eivät kuitenkaan sentään estäneet ME-tuloksen syntymistä, eikä edes oman ikäsarjan palkintojen jaon ja yleisen sarjan kisaheittojen päällekkäisyys suistaneet Saapasnaista täysin raiteiltaan. Saapasnaisen ei auta muu kuin jatkaa edelleen harjoituksia – kaikenlaisiin kisaolosuhteisiin pitää ilmeisesti vain harjaantua :-)

Miesten puolella katosta roikkuneet verkot näyttivät haittaavan ainakin kärkitason heittäjiä. ”Kattoesteet” torppasivat useita tosi pitkiä heittoja, todennäköisesti muutamalla heittäjällä päivän pisin heitto pysähtyi verkkoon.

Saapasnaiselle palkinnot eivät yleensä ottaen ole koskaan merkanneet juuri mitään, mutta arvokisat – siis MM- ja SM-kisat – ovat asia erikseen. Niistä on ollut hienoa saada arvoisensa kunnon mitali. Ne ovat ainoita materiaalisia palkintoja, joita Saapasnainen oikeasti säilyttää hellyydellä ja arvostuksella. Nyt katkesi sekin nauha, mutta toivottavasti vain yksittäiseksi kerraksi. Joensuun SM-mitalien vaihtuminen ”palkitsemisasiaksi, joka hoidetaan toisella tavalla” taitaa jäädä historiaan ehkäpä harmillisten sattumusten summana.

 

 

No, joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, sanotaan. Pokaaleita Saapasnaisella on kodissaan toista sataa sisätiloissa, ja lisää löytyy varastosta. Arvokisamitaleita tuntuvat arvostavan muutkin – runsaasti samansuuntaisia kannanottoja kuultiin sekä kisapaikalla että sen jälkeisessä klubi-keskustelussa.

Keskustelupalstalla oli juttua myös sarjajaoista. Sarjoja on paljon, se on totta, mutta aika karulta kuulostaisi palata kymmenen vuoden sarjajakoihin. Esim. 50- ja 59-vuotiaan naisen välillä on jo melkoisen suuria fyysisiä muutoksia. Ja veteraanijoukkueen ikärajan hilaaminen viiteenkymmeneen karsisi ainakin naisten puolella joukkueita entisestään. Kävisiköhän niin, että N50-joukkueeseen siirryttäessä jäisi jäljelle enää yksi heittävä joukkue – Viitasaaren Viesti, kun Kiihtelysvaarakin on jo väläytellyt vetäytymisellä? N45-joukkueita sen sijaan on mahdollista saada kasaan lähivuosina useampiakin, kun nuo nuoremmat untuvikot harmaantuvat. Saapasnaisella on jo pelko p…ssä, kun Rautavaaran naiset ikääntyvät…

Joensuun kisoista jäi kuitenkin päällimmäisenä hyvä kuva. Kova tulostaso kruunasi kauden. Syystalvi on itse asiassa ihanteellinen aika hallikisoille – toivottavasti tästä tulee tapa. Kiva päättää kausi lämpimissä ja mukavissa halliolosuhteissa, kun heitto on vielä kuosissa ja on mahdollisuus vielä repäistä viimeisen kerran vaikka kärkitulos. Ja kokoontua isoihin kisoihin, isolla porukalla kisakauden päätteeksi.

Nyt sitten vain Kalajoesta haaveilemaan. Majoitusta kannattaa ruveta jo miettimään, sillä samana kesäkuun vk-loppuna Kalajoen hiekoilla järjestetään iso, valtakunnallinen Beachfutis-turnaus. Kovin totista porukkaa eivät nuo rantafutaajat tunnu olevan ainakaan viimevuotisten joukkueiden nimistä päätellen: FC Pikkanen Kamppi, FC Sirpa ja Kynä, FC Retunviuhkat, FC Hinkit jne. Huhhuh, minkähänlaista kisabiletystä ensi kesänä nähdäänkään :-D