Keihäsfinaalia odotellessa

Mitäs se Saapasnainen sanoikaan kahlitsevien uskomusten ylittämisestä ja muusta sen sellaisesta juuri ennen Pyhäjoen kisaa? Kutkuttava aihe jälleen, erityisesti näin Moskovan MM-kisojen aikaan. Saapasnainen on näitä pohdiskellut aiemminkin eri yhteyksissä, mm. jutussa Uskallatko? sekä koulutuksellista minäpystyvyyttä sivunneessa postauksessa. Saapasnainen oli muuten juuri eilen kuuntelemassa tuota samaista minäpystyvyysasiantuntijaa Jyväskylässä. Partanen oli taas huippuvedossa :-)

No, Saapasnaisen rationaalis-analyyttinen puoli oli siis lähes matemaatikon ottein etukäteen laskenut, että Pyhäjoelta olisi lupa odottaa optimaalisimmissakin olosuhteissa korkeintaan tulosta 29,50. Toisin kävi. Kahdestatoista heitosta jopa kaksi kolmesta lensi todellisuudessa tuota pidemmälle. Yleisessä sarjassa tulokseksi tuli 31,50 ja viisikymppisissä 30,12. Yhteensä 6 yli kolmenkympin heittoa. Miten se on mahdollista?

Heti kärkeen sanottakoon, että Saapasnainen ei missään tapauksessa – ei koskaan milloinkaan – ole sellainen salahikipinko-tyyppi, joka kouluajoilta on tuttu meille kaikille. Joka ennen koetta väittää, ettei ole lukenut yhtään, ja vetelee kuitenkin kymppejä. Ehei! Kyllä Saapasnaisen harjoittelu on ollut viimeisen vuoden aikana oikeasti vähäistä, ja paras harjoitusheitto tältä ajalta on ollut 30,12. Eikä kolmosella alkavia harjoitusheittoja viimeisen vuoden aikana ole ollut kuin kokonaista kolme kappaletta. Niinpä järkeilemällä ei olisi voinut odottaa kolmenkympin heittoja kilpailussa.

Pyhäjoen kisassa olosuhteet toki auttoivat – ne olivat oikein hyvät. Riittävän lämmin keli sekä Saapasnaiselle hyvin sopiva heittoalusta ja heittosaapas. Eikä tuulikaan juuri häirinnyt. Merkittävintä lienee kuitenkin ollut se henkinen puoli. Ehkä automatkalla tapahtunut keskittyminen ja musiikkifiilistely loivat osaltaan pohjaa sille, että itse kisassa Saapasnainen unohti olevansa vanhentunut, viisikymppinen. Unohti, että selkä oli kipeä. Unohti, että olkapää rutisi kuin kahvimylly. Unohti, että oli harjoitellut vähän ja kehnoin tuloksin. Kahlitsevat uskomukset katosivat mukavassa heittoporukassa, kun Heidi ja Tuija vielä nakkelivat samassa sarjassa Saapasnaisen kanssa reilusti päälle kolmekymppisiä.

 

 

Hienoa oli seistä palkintopallilla Heidin ja maailmanmestari Tuijan kanssa. Mieleen palasi myös Rauman World Cup 2010, kun Saapasnainen seisoi leuhkasti palkintopallilla kahden moninkertaisen maailmanmestarin Eevan ja Tuijan kanssa :-D

Kilpailutilanteeseen liittyy paljon uskomuksia, sanoo urheilupsykologi Satu Kaski. Toivotaan, että ne ovat Ruuskasen ja Pitkämäen kohdalla positiivisia, Moskovan MM-kisoissa hyvään suoritukseen siivittäviä. Kohtahan tuo nähdään. Jännittävää myös seurata, heittävätkö he mystisellä, ruoveteläisen Mika Aallon huippuyksilökeihäällä, jonka Aallon heittäjäkaveri Teemu Wirkkala lainasi Moskovaan. Keihäästä oli mielenkiintoinen tarina tämän päivän Keparissa ja Aamulehdessä. Aallon vuonna 2004 hankkima Nordic Champion –keihäs on hioutunut vuosien saatossa huippuyksilöksi, joka on helppo erottaa muista keihäistä mustaksi maalatun kärkensä ansiosta. Torstain keihäskarsinnassa tuota yksilöä käytti puolet finaaliin päässeistä: Pitkämäki, Tarabin, Zaitsev, Ruuskanen, Mätas ja Vesely. Tuttua saappaanheitossakin, että jokin saapasyksilö seuloutuu useimpien suosikiksi. Heitetäänköhän tänään maailmanmestariksi juuri tuolla keihäsyksilöllä?

 

One Comment

  1. Saapasnainen
    Posted 17.08.2013 at 19:26 | Permalink

    Juu, kaikki mitaliheitot heitettiin ruovetisellä Mika Aallon keihäällä.