Fiiliksissä edelleen

 

 

rzucie_butem_niepolomice

 

Saapasnainen fiilistelee edelleen Puolan MM-kisojen jälkimainingeissa, kiireettömästi nautiskellen. Kyllä ne niin mahtavat, elämykselliset ja upeat kisat olivat. On meinaan aika maukasta voittaa kolmannen kerran perättäin sekä henk.kohtainen että joukkuemaailmanmestaruus!

 

Koska tulospalvelu toimi täysin reaaliajassa ja eri mediat ovat kiirehtineet jo raportoimaan niin paljon näistä Niepolomicessa järjestetyistä saappaanheiton MM-kisoista, Saapasnainen poimii täysin subjektiivisin perustein vain joitakin fragmentteja tähän omaan pieneen tarina-kuvastoonsa. Saappaanheitolle sydämensä menettäneethän olivat tietysti lähes kaikki itse paikanpäällä elämässä, kokemassa ja todistamassa tätä maailman hauskimman lajin suurinta vuosittaista juhlaa.

 

Veikon Enkelit olivat lähteneet kisaamaan neljän naisheittäjän voimin, ja sato oli odotettuakin runsaampi. Saapasnainen – jo aiemmin lähes kaiken voittaneena – ei tietenkään voinut mitalien väriä enempää kirkastaa, vaan otti kotiin sen, mitä pitikin. N45-joukkueessa toki venymistä vaadittiin kaikilta Enkeleiltä, jotta pystyimme voittamaan Ruotsin kovat heittäjälegendat, SS Kalevan naiset, jotka olivat hienoisesti ennakkosuosikin asemassa hallikisojen jäljiltä.

 

 

 veikon-enkelit-fani

Uskollinen ja välillä jopa hassutteluun kykenevä pieni mutta pippurinen kannattajajoukko seuraa Viitasaaren Viestin Veikon Enkeleitä. Yhdessä ollaan koettu ennen Krakovaa Berliinit, Ascolit, Viljandit ja muut.

 

 

Saapasnainen ei ole heittämisessään kummoisemmin kehittynyt viime vuodesta, mutta onnistui sentään antamaan parastaan vuoden arvokkaimmassa kisassa. Kauden kärkitulos 33,27 ja vielä joukkueelle heitettynä tuntui uskomattoman hyvältä! Vasitenkin, kun ruohoalusta ei ole Saapasnaisen lemppari. Sitä venymistä Saapasnainen kovasti ihmetteli jopa ääneen. Eräs kokeneempi kehäkettu arveli sen johtuvan kovasta kilpailuvietistä. Jaa-a, ehkäpä. Saapasnaisen sanastossa ominaisuus on ollut pikemminkin lannistumattomuus ja läpi harmaan kiven meneminen.

 

Saapasnainen odottelee uteliaana seuraavia kovia kohtaamisia kilpasiskojen kanssa. Olisi niin virkistävää välillä hävitä!

 

 

juttutuokio-paavin-kanssa 

Saapasnainen kävi kysymässä Paaviltakin apua, josko tämä voisi asialle jotakin – tsemppaisi kisasiskoja, antaisi heille rohkeutta tai edes muutaman metrin lisää tai jotain. No, Paavi levitteli käsiään, mutta toivossa on hyvä elää.

 

Jos kisoista jotakin sanoisi noin niin kuin laajemmin ottaen, päällimmäisenä on tietysti se hyvä ja yhteisöllinen henki, joka vallitsi kaikkien kisapäivien ajan. Tuntui, että eri maiden saappaanheittäjät olivat aiempaa enemmän toistensa kanssa tekemisissä, kanssakäyminen oli vilkkaampaa, ystävällistä, ymmärtävää – myös humoristista. Saappaanheittäjät ovat alkaneet todenteolla kansainvälistyä, ja se prosessi taitaa olla jo kovassa vauhdissa kaikkein tärkeimmissä paikoissa – korviemme välissä ja sydämissämme.

 

Lauantai-iltana kisaisäntien järjestämä party kokosi eri maiden heittäjät yhteen pitämään hauskaa, tanssimaan, laulamaan, irrottelemaan. Saapasnainen ei voi kehua osaavansa tanssia, mutta niin sitä vain mentiin mitä erikoisempia tansseja, olihan meillä mm. Eeva oivallisena esitanssijana. Ja kuka aina sattuikin olemaan jonon ensimmäisenä johtamassa letkajenkkaa ympäri tanssilattiaa ja vähän heittokenttääkin. Tanssin kieli on yhteinen! Saapasnainen sai toki seuraavana päivänä nuorisoltaan palautetta, että oli heiluttanut p…settä jossain tanssissa ihan väärässä paikassa. Souwot, Saapasnaisella on vähän niin kuin omat ladut ja sitä paitsi tärkeintä on, että takapuoli vielä heiluu ja hauskaa on! Heilutetaan taas ensi vuonna!

 

 

niepolomicen-dj-2010

Saappaanheittopartyn mainio DJ soitti oivallisia biisejä asusteitaan vaihdellen ja välillä ilmakitaraa vedellen.

 

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein juttu koko saappaanheitolle näissä MM-kisoissa oli, että huipulle nousi uusia, kansainvälisiä tähtiä. Tänä vuonna sekä naisten että miesten yleisen sarjan kärkikymmenikössä puolet olivat muita kuin suomalaisia. Turhan suomalaistahan se on vieläkin, mutta hurjaa kehitystä on tapahtunut edellisvuosiin verrattuna. Erityisesti Italian Aurora Narcisin voitto naisten yleisessä sarjassa oli upea ja historiallinen saavutus! Kolme kansallisuutta naisten yleisen sarjan palkintopallilla on hieno todiste kansainvälisestä kehityksestä. Tässä Auroran tyylinäyte, tämä heitto kantoi 38,67.

 

  

 

Myös Italian Nazzareno Di Marco käänsi päät mm. upeilla heitoillaan ;-) Tämä heitto ei ollut lähelläkään hänen parhaitaan, kantoi vain 48,51. Heitto on kuitenkin aika nätti, vaikka lähtee turhan alhaalta; nousee kuitenkin jännästi ylös, muttei pystyyn. BTW, kentällä näyttää olevan muitakin innokkaita kuvaajia. Saapasnainen ei ole tohtinut toistaiseksi ihan kopelointietäisyydeltä kuvata, vaikka eritoten tällä kertaa muodollisesti pätevien heittäjien runsaus siihen houkuttelikin…

 

 

 

Erityisellä lämmöllä Saapasnainen iloitsi myös Vieskan Virsun noustessa maailman ykköskaartiin. Jari Myllykankaan pronssi miesten yleisessä sekä Vieskalaisten joukkuepronssi miesten yleisessä joukkueessa oli hieno saavutus. Taidettiin siinäkin tehdä historiaa – isä + pojat -joukkueella ei ole kai ennen voitettu MM-mitaleita. Sympaattinen Family Myllykangas herätti lämmintä ihailua!

 

Läheltä muuten liippasi, etteikö myös miesten kultamitali mennyt Italiaan. Nazzareno di Marcolla näytti ote pitävän hieman likaakin, ja viimeinen heitto jäi pikkuisen käteen. Ohi sektorin mennyt heitto kantoi n. 62 metriä. Olisipa ollut uskomaton jättipotti, jos Italia olisi vienyt molemmat kullat. Joko se toteutuu ensi vuonna, kun Nazzarenokin saa hieman enemmän kisakokemusta…

 

One Comment

  1. Pirjo
    Posted 17.07.2010 at 08:01 | Permalink

    Olipa eilen aamukahvin lomassa mukavaa luettavaa tämä blogi. Useamman kerran nauratti ääneen.