Tiukka etukeno

Ronttoset repäisevät taas. Jarin klubikirjoituksen mukaan seura jatkaa elämystuotantoa lempiasennossaan, tiukassa etukenossa. Vaikka rock, rauha ja rakkaus mitä todennäköisimmin edelleenkin kuvastavat Ronttos-seuran henkeä, ei se tyydy makaamaan menneissä vuosikymmenissä.

 

Kansakin alkaa jälleen notkistua talvikohmelostaan. Aivan horrokseen saakka ei tosin olla päästy, sillä kuin sienisateella esiin putkahdelleet kuhinoinnit aiheesta sun toisesta ovat pitäneet ihmisiä hereillä kylmimpäänkin aikaan.

 

Saapasnaisen lauantain tunnelmat ovat aavistuksen verran haikeamieliset, ikävöivät. Näihin aikoihin, lumien sulaessa, on aiempina keväinä ensimmäiset saapasharkat ulkolaitumilla jo tehty. Mutta ei tänä keväänä. Tammi-helmikuussa pahimmilleen pelmahtaneet fyysiset vaivat eivät ole edelleenkään poistuneet. Lieventyneet toki – olen pystynyt vetämään ammattilaisen laatiman kunto-ohjelman pari kertaa viikossa, ja siitä on ollut huomattavaa apua. Lajinomaiset harjoitteet ovat sitä vastoin olleet jäissä reilut kaksi kuukautta. Saa nähdä, milloin tekee mieli taas. Heittämistä.

 

Ensi viikolla pääsen OMT-fysioterapeutin käsittelyyn. Ehkä se nytkäyttää omalta osaltaan kuntoutumista eteenpäin. Ehkä tämä, minulle etukäteen jo lähes tarunomaisen kosketuksen omaavaksi maalailtu kultasormi  miespuolinen ;-)   tekee Saapasnaiselle sellaiset ”pehmytkudoskäsittelyt”, että paikat aukeavat ammolleen, jäykkyydet kaikkoavat, Saapasnaisen kroppa on kuin uudesti syntynyt, keho huutaa heittämään pääsyä. Saapasnaisen kasvoille nousee jo nyt ihanuuksia enteilevä vieno hymy…

 

Näissä merkeissä lauantai-iltana Saapasnainen ikävöi saapaskavereitaan. Mukavaa, että kisakausi on pyörähtämässä etelämpänä jo nyt käyntiin, ja kisastudio lievittänee ikävää jo huomisella online-lähetyksellään Jokelan koululta, Ronttosten Juhla-Cupista. Malja taas kerran kavereille, ystäville, Ronttosille.